Lainasiivet

Sadunhohtoinen nainen lentoasemalla
kultakutreistaan huolimatta
ei taida olla enkeli
sillä siinä tapauksessa hän
olisi noussut omin siivin.

Taivaalta palattuaan
hän koki jalon ajatuksen

halusi timantin
etuhampaaseen.

Pisaran hyppy

Ei luonto odota sinua.
Jos myöhästyt
et voi aavistaa
että pisaran aika
on tässä juuri nyt.

Mutta odota!
Pian on vuorossa pisaran sisar.

"Hyppää jo, et sinä
tänne huku
sillä lätäkön tekoon tarvitaan
paljon suurempi suku".

Talviaamun askareet

Tänä aamuna harakka heräsi
lumihiutaleen tönäisyyn
metsän vielä nukkuessa.

Minäkin aikaisin,
korttia nikkaroimaan.

Torstai on toivoa täynnä.

Puhelimessa aurinko

Ihmeellinen päivä tänään, ei taida olla mikään tavallinen tiistai kun puhelinkin pysähtyy? Ja jos katsot tarkkaan niin näet kuinka kevätaurinko loistaa luurista?

No ei kummaa, onhan kevätpäiväntasaus!

Lumi rapisee, kevätaurinko availee varovasti hangelta silkkipaperia ja jäisestä lahjapaketista löytyy kuin löytyykin ensimmäinen ujosteleva kukkakimppu:

Nuo raukat taitavat palella öisin, eikä vanha luumupuu kykene suojaaman niitä pakkaselta.

Tuvan lämmössä sitävastoin mahtailee vanha orkideaystäväni. Joku oli vuosia sitten hyljännyt sen jäteasemalle, ja siellä se kökötti lerppalehtisenä allapäin. Toin sen kotiin, etsin puron varrelta valkosammalta ja käärin juuret sen sisään. Sitten vain odottelin poppakonstini vaikutusta. Ihme tapahtui, ja orkideani kukkii joka vuosi yhä mahtavampana. Lehdetkin ovat kuin panssaria.Tällaisessa asussa löytöni juhlii tänään kevätpäiväntasausta ja ajattelepas, se on kukkinut elokuusta lähtien  yhteen menoon yhdeksän kuukautta!

Nyt on lähdettävä kurkistamaan postilaatikkoon ja samalla vanhan tuvan ikkunaan. Sekin odottelee jo kevättä ja kärpästen seuraa.

Ellli-Ruusu Ree

Yrttitarhan varjossa
vilpoisa valkoinen kuisti
korituolin uumenissa unelmoi
Elli-Ruusu Ree.

Elämää varjostaa hiipuva muisti
mutta tänään kultareunakupissa
tuoksuu ihana ruusunnupputee.

Silmälaseissa enää vain sangat
mutta unethan niillä hyvin katselee
ja niin myös neulepuikóissa kulkevat
näkymättömät hopealangat.

Elli-Ruusu kutoo kreiville sukkaa
ja laittaa sen hellästi rasiaan.
Solmii pääälle silkkisen rusetin,
odottaa lahjan saajan
palaavan asiaan.

Mutta ystävät on jo kauan sitten
joukosta pois seulottu.
Siis se tavallinen juttu:
ainoa lämpö ja ainoa tuki
on pehmeä nuttu
omalle itselleen neulottu.

Vilkutuksia

Meren ulapalla välkehtivät auringon timantit, mutta Quazan vuoren piikkipensaissa ei ollut kimaltanut kastepisaraa kuukausiin.. Tänään mielenkiintoni kohdistui kuitenkin lähiympäristöön - naiseen joka istui pyöreän pöytänsä äärellä hotellimme vastakkaisella kattoterassilla.

Nainen ei ollut minulle vieras muttei myöskään tuttu. Olin silloin tällöin katsellut häntä parvekkeemme kaiteen yli jo kolmen viimeisen käyntimme ajan. Joka aamupäivä hän istui samassa korituolissa, selaili paperinivaskaa ja näytti tekevän muistiinpanoja.

Tänään koin yllätyksen. Ensimmäisen kerran näiden vuosien aikana nainen kohotti katsettaan sen verran että ehdin nostaa käteni pieneen tervehdykseen. Hyvin hillitysti nainen liikautti kättään minulle ja syventyi jälleen papereihinsa, ajatuksiinsa. jotka näytin valitettavasti keskeyttäneen.

Seuraava vuonna, eräänä iltana,  kohtasin naisen hotellin aulassa. Olin huomannut että hän lähti yleensä puoli seitsemältä  illalliselle, tyylikkäässä leningissään, huolellisesti peruukkiin laittautuneena ja valkoinen käsilaukku tiukassa otteessa.

Rohkaisin mieleni, tervehdin häntä ystävällisesti ja kerroin lyhyesti että minäkin olin tullut tänne jo monet vuodet. Nainen ei ollut epäystävällinen, mutta katseemme tuskin kohtasivat. Hän omisti enemmän huomiota hopeanuppiselle kävelykepilleen jolla hän kopisteli marmorilattiaa. Hän kertoi olevansa 86-vuotias ja kirjoittavansa toista romaaniaan. Hänen ranskankielistä nimeään en ymmärtänyt, mutta se kuulosti korvissani kuin Elli-Ruusu Ree.

Elli-Ruusu palasi vastapäiseen asuntoon vielä muutaman kerran, mutta en halunnut lähestyä häntä enää vilkutuksin kun hän istui korituolissaan kynä valmiina uusiin kertomuksiin.

Sinulle lukijani postitan ensi kerralla runon johon Elli-Ruusu minut inspiroi.


.

Tytölle äiti

Toisten äideillä aamusta iltaan
kädet täynnä työtä
sormet ja suu ristissä
pelkästään kirkon penkissä.

Herran huoneessa ne istuvat silloin
sormikkaat kädessä
kiiltävät sormukset käsineiden päällä.

Sanomalehdestä saksitulla äidillä
on arkenakin kaunis leninki
ja aikaa kuunnella

sillä tyttö on tahallaan
jättänyt piirtämättä sille
kädet.

------

Runo ja kuvitus
kirjastani
Kristallit rukiin muruset

Pakkasista tykkään

Muistathan että pitää laittaa yhdeksän eri sorttia halkoja tulisijaan ja sommitella ne kauniisti, kyllä sitten kelpaa kutsua naapurit tuvan lämpöön ihmettelemään kuin kartanoon konsanaan. Mukavaa talvea!