Neiti Varsinainen käänsi pois katseensa. Hän oli lopen kyllästynyt vähäpätöiseen ihailijaansa. Mutta Herra Messingfot ei edes huomannut että hänen kynttiläsydämensä oli kärähtänyt kuin narunpätkä. Hänen sielunsa ei kuitenkaan ollut niin köyhä etteikö olisi ollut varaa lahjoittaa neiti Varsinaiselle vielä monta ystävällistä hymyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti